keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Aikamatka

Olen tehnyt monta matkaa.
Tein matkan uuteen työpaikkaan. Se uuvutti minut kuudessa vuodessaan. Lähdin oppimaan uutta. 
Ja opin omien rajojen tärkeyden.

Tein unelmamatkan. Muutin maailmalle. 
Pakkasimme miehen kanssa sata kiloa matkatavaraa ja teimme kodin pieneen yksiöön itä-Bertiinissä.

Sitten maailma muuttui melkein yhdessä yössä.
Tiistaiaamuna ostettiin lentoliput ja keskiviikkona mentiin kotona nukkumaan.

Viimeisten viikkojen aikana, kun terävä kevätvalo on tulvinut ikkunasta makuuhuoneeseen, olen tehnyt aikamatkan ajatuksiini.
Luin päiväkirjani 90-alkupäivistä parin vuoden takaisiin asti.
Matka on ollut raastava ja puhdistava.
Olen sama ja uusi.
Olen nyt ja silloin.

Kaikella on merkityksensä. Klisee on tullut lihaksi. 
Niin se menee.


Yli neljäkymmentä käsinkirjoitettua muistikirjaa on todistanut ja muistuttanut minulle, että olen kirjoittaja. 
Olen paperilla ajattelija ja sanojen taivuttelija.
Olen aina halunnut sitä ja jokainen sanani antaa luvan jatkaa.

Kirjoittaminen on samaan aikaa suurta ja pientä.
Teksti elää kirjoittaessa ja lukiessa aina uudella tavalla.
En tiedä, onko juuri se elämän tarkoitus.





Ei kommentteja: